21.10.2013

Työn täytteinen syksy menossa

Vapaa-aikani on ollut tänä syksynä kortilla. Yhtäkkiä jostain ilmestyi isohko määrä käsitöitä. Onneksi tänään oli "vapaa päivä" ja sain urakoitua töitä valmiiksi. Omat käsityöt ja keskeneräiset tekeleet ovat kiltisti odotelleet kaapissa, pöydän kulmalla ja laatikossa. Jospa niitä saisi kohta tehtyäkin.

Ja heti alkuun pieni huomautus. Huomasin kuvien oton ja koneelle siirron jälkeen, että kameran valotussäädöt olivat päin prinkkalaa. Leikin joku aika sitten kameran valotuksen kanssa ja nähtävästi se sitten tallensikin asetukset, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt. Joten kuvien valotukset ja värit on sinnepäin. Yritin säädellä photoshopilla jotain, mutta en ole haka näissä kamera/photoshop -hommeleissa, joten näillä mennään.

Olen loppukesän ja alkusyksyn aikana tehnyt useamman hupparin samalla kaavalla, tänään tein uusimman version siitä. Tein samalla kaavalla myös itselleni välikelin takin, muokkasin kaavoja hieman itselle sopivammaksi.

Ensimmäisenä olevat kuvat ovat siis jo neljäs variaatio hupparista. Kangas ohutta puuvillacollege-neulosta ja hupun vuori, alavarat ja helman nyörit ja nyörikuja puuvillaa.







 Oman takin päällikangas ohutta joustavaa collegea/trikoota. Vuoritin takin collegetikillä. Alunperin oli tarkoitus tehdä kääntötakki, mutta en sitten jaksanut tilata kääntyvää vetoketjua. Muokkasin takkia tyköistuvammaksi ja jätin paikkataskut pois, tein tilalle vetskaritaskut. Hupun jätin pois ja tilalle kaulus. Yllättävän hyvin pitää tuulta vaikka kankaat eivät ole mitään kovin tiiviitä.





Tämä apinakuosinen puuvillakangas muuntui pikkupojan paitapuseroksi. Napit korvattiin vetoketjulla. Ihanan pirtsakka paita.



Kaivinkone-pipo on vanhan trikoopaidan uusiokäyttöä. Paidan omistaja oli leikannut saksilla reiän keskelle paitaa...
Tein samaiselle pikkuherralle sammaleenvihreät sammarit, mutta unohdin sitten ottaa pöksyistä kuvia.

Ompelin alkusyksystä paksusta silkistä juhlamekon, mutta tämä harvapää unohti, taas, ottaa kuvia mekosta. Pyysin mekon tilaajaa ottamaan kuvia, mutta niitä ei ole kuulunut. Hänkin varmaan unohtanut asian. Ehkä joskus saan kuvat mekosta.

Ja sokerina pohjalla: Hippo-siskot.
Näitä tuli väkerrettyä muutaman illan verran ja katsoin samalla muutamasta tv-sarjasta parit kaudet.
Jätin nappisilmät pois, kun nämä Hippoliinit tulevat pienille tytöille, etteivät saa revittyä irti ja syötyä niitä.

Pitää välissä tehdä vähän muuta, niin sitten jaksaa tehdä vielä kolmannen tälle syksylle.

 Uteliaita ovat. Nenä pitkällä tullaan paikalle.